15. marras, 2018

Itsekkyyttä on eri lajeja. Karkeasti sanottuna on sairasta ja tervettä itsekkyyttä. Terve itsekkyys on hyvä asia, se auttaa jaksamaan. Valitettavasti se jää tänä päivänä hyvin usein sairaan sisaruksensa jalkoihin.

Mikä sitten on tervettä itsekkyyttä? Lyhyesti sanottuna se on sitä, että huomaat ja tunnistat oman arvosi ja annat itsellesi aikaa juuri Sinulle tärkeisiin asioihin toisia jalkoihisi sotkematta. Se on sitä, ettet uhraa itseäsi muiden tavoitteiden ja toiveiden alle ja kerta toisensa jälkeen siirrä syrjään omia toiveitasi ja haaveitasi. Se vaatii kompromisseja ja suunnitteluakin.

Otetaanpa esimerkki. Sinä olet se, joka teidän perheessä käy kaupassa ja tekee ruoan - siis joka päivä. Tulet töistä kotiin kaupan kautta ja kiireessä valmistat aterian ennen illan harrastuksia tai muita menoja, joka päivä. Mitäpä, jos muuttaisit tätä kuviota terveesti itsekkäästi? Suunnittele viikon ruokalista. Tee ostoslistat niin, että Sinun tarvitsee käydä kaupassa vain kaksi kertaa viikossa - tuoretavara ei oikein kauempaa kotona säily. Varaa kaupassa käynnille oma aika, älä siis ryntää sinne nälkäisenä töiden jälkeen. Tee ostokset listasi mukaan, unohda heräteostokset. Sitten vaikkapa seuraavana päivänä valmistat kolmen päivän ruoan. Osa syödään samana päivänä, osa seuraavana ja yhden osan pakastat sopivaa päivää varten. Kuka on muka määrännyt, että joka päivä pitää olla eri ruoka?

Käytännön esimerkki: tee perunamuusia kolmen päivän annos. Tänään syötte muusia ja lihapullia (joita valmistit myös kolmen päivän annoksen ja pakastit niistä kaksi annosta). Huomenna teet lopusta muusista perunamuusilaatikkoa kahdeksi päiväksi kahteen eri vuokaan. Yhden annoksen syötte siis huomenna ja sen toisen pakastat. Sinulla on pakastimessa kaksi annosta lihapullia. Ylihuomenna tai myöhemmin keität vaikkapa spagettia ja teet tomaattikastikkeen, johon lisäät pakastamiasi lihapullia. Ja näin pyörä pyörii.

Tällainen ruoanlaitto ja kaupassa käynti vaatii aluksi hieman suunnittelua, paneutumista ja opettelua, mutta alkaa jonkin ajan kuluttua sujua aivan itsekseen ja saa Sinut ihmettelemään, miksi et aiemmin tehnyt näin.

Nyt Sinulle jää aikaa siihen Sinulle tärkeään asiaan olipa se sitten kansalaisopiston kielikurssi, kävelylenkki koiran kanssa tai vaikkapa hyvään kirjaan uppoutuminen sohvalla takkatulen lämmössä. Kaupassa käynnit ja ruoanlaitto vievät edelleen oman osansa, mutta suunnitellusti tehtynä niiden vaatima aika vähenee. Tätä mallia voit soveltaa moneen muuhunkin asiaan. Kokeile vaikka.

28. loka, 2018

Tuntuuko Sinusta joskus, etteivät tunnit vuorokaudessa tai päivät viikossa riitä? Kalenterissa on merkintä merkinnän jälkeen jokaiselle päivälle. On työmatkoja tai kokouksia, on lasten harrastuksiin viemisiä, yhdistysten kokouksia ja vuosijuhlia. Kaikkeen pitäisi ehtiä osallistumaan ja monessa olla mukana jo järjestelyissäkin - vai pitäisikö sittenkään.

Mitäpä, jos... viettäisitkin vapaan viikonlopun perheen kanssa ihan vain toimettomuudesta nauttien. Jos tekisittekin jotain ilman ennakkosuunnitelmaa tai pakkoa. Mitä juuri nyt huvittaisi tehdä? Mennä elokuviin tai pizzalle tai vaikkapa kävelemään Rapolan harjulle?

Lasten harrastukset ovat hieno juttu ja harrastamista on hyvä kannustaa. Onko silti järkevää, että ala-asteikäisellä on joka päivä yhdet tai kahdet harjoitukset? Jääkö hänelle aikaa olla lapsi ja jääkö hänelle aikaa olla kavereiden kanssa höntsyilemässä? Onko lapsuus vain suorittamista vai ehtiikö siitä nauttia?

Entä Sinä itse, meneekö aikasi esimerkiksi kotona tietokoneen ruutua tai kännykkää tuijottaen? Oletko oikeasti kotona, kun olet kotona? Laita läppäri kiinni ja sulje älypuhelimestasi ainakin ne sovellukset ellet voi kokonaan laittaa puhelinta kiinni. Facebookia tai Twitteriä tai Instagramia ei tarvitse seurata koko ajan eikä kaikkea omaa tekemistä tarvitse päivittää kavereiden tiedoksi minuuteittain. Pidä siis some-vapaa päivä!

Lue kalenteristasi maanantain ensimmäinen merkintä perjantaina, jotta tiedät, missä Sinun pitää olla ja mihin aikaan. Kaiken muun voit jättää lukematta maanantaihin saakka. Luet ne, kun olet jo töissä. Jätä myös muut viikkomerkinnät vähemmälle huomiolle, työt eivät tule sen paremmin tehtyä, vaikka maanantaina kauhistelisit viikon työmäärää ja ahdistuisit jo etukäteen. Mene päivä kerrallaan - ja viikko kerrallaan.

Kun työviikko on päättymässä, katso kalenteristasi jälleen, milloin Sinun pitää tulla seuraavan kerran töihin ja missä Sinun pitää silloin fyysisesti olla. Se riittää.

Anna itsellesi ja perheellesi aikaa. Menetettyä ei saa takaisin, elä se siis juuri nyt.

18. loka, 2018

Anna tuulen puhaltaa hiuksiisi, tunne elämän voima kasvoillasi. Kuule linnun laulu tuulen kainalossa, aisti kukkivat puut ympärilläsi.

Kerro murheesi sammaleen sisälle, anna sateen huutoa ne pois.

Niin kuin verso nousee maasta, nouset myös Sinä uuteen elämään, uuteen kukoistukseen.
Salli muutoksen tulla, salli itsellesi uusi alku.

SH
19. huhti, 2018

Irti päästäminen on monelle vaikea asia. Me takerrumme vanhoihin tapoihin ja vanhoihin ajatusmalleihin. 'Meillä on aina tehty näin!' Tuttua?

Vanhat rutiinit luovat turvallisuuden tunnetta. Vanhassa kehässä on turvallista ja helppoa pyöriä, vaikka se ei enää annakaan mitään eikä palvele tarkoitustaan. Vanhoista tavoista irti pääseminen vaatii rohkeutta ja halua päästää irti.

Vanhat tavat ja ajatusmallit jarruttavat muutosta ja estävät mahdollisuuksia uuteen. Me takerrumme asioihin, ajatuksiin, ihmissuhteisiin. Emme ole onnellisia emmekä tyytyväisiä elämäämme ja tilanteeseemme, mutta silti pidämme kynsin ja hampain kiinni niistä vanhoista kuluneista malleista, jotka itse asiassa ovat syypäitä tämän hetkiseen tyytymättömyyteemme ja huonoon oloon.

Ainoa este Sinun ja paremman huomisen välillä ovat juuri nuo vanhat tavat ja mallit. Sinä osaat, Sinä pystyt ja Sinä voit.

Miksi et kokeilisi jotain uutta, jotain muuta? Uutta työtä, koulutusta, uusia värejä, uusia kuoseja? Miksi et siis vain päästäisi irti ja alkaisi elää uudenlaista huomista? Sinun näköistäsi huomista, ajatelkoot muut siitä, mitä haluavat. Muutos voi olla pieni - vain ajatus - tai se voi olla suuri, koko elämän mullistava. Uskallatko päästää irti?

12. helmi, 2018

Suru koskettaa meitä jokaista jossain elämänvaiheessa. Yhden luona se vierailee kerran, toisen luona useasti, jonkun kotiin se tekee pesän.

Mitä on suru? Miten pitää surra? Onko oikeaa tapaa olemassa?

Jollekin suru on kipeä möykky sydänalassa. Se särkee ja kipuilee, se painaa. Se on aina läsnä, tekipä mitä tahansa. Yön pimeinä tunteina se lähettää lonkeroitaan aina pidemmälle ja pidemmälle tukahduttaen kaiken elämän tieltään. Se vie ruokahalun ja tahdon elää. Se rakentaa mustan paksun seinän tämän päivän ja huomisen väliin peittäen kaiken valon.

Suru on myös vihaa lähtenyttä kohtaan. Miten toinen kehtasikin lähteä ja jättää yksin. Miten hän saattoikin lähteä juuri nyt, kun häntä olisi niin tarvittu. Itsekästä lähteä yksin.

Suru voi olla syyttämistä ja syyllisen etsintää. 'Miksi' on usein lausuttu sana. Miksi näin kävi ja kenen syy se oli. Usein syyttää itseään. 'Mitä tein väärin? Mitä jätin tekemättä tai sanomatta tai huomaamatta.' Muistinko koskaan sanoa, että rakastin?

Suru myös vääristää muistoja. Muistot kirkastuvat ja saavat kultareunat tai kauneinkin muisto värjääntyy mustaan. Ihmisen mieli on mutkikas paikka. Mieli koettaa korjata sen, mihin keho ei pysty. Suru tuntuu fyysisenä kipuna, jota mieli koettaa parantaa.

Surulla on monet kasvot. Jokaisen suru on yhtä arvokas ja jokaisen tapa surra on yhtä oikein.

Suru ei välttämättä katoa koskaan, mutta se muuttaa muotoaan ja sen kanssa oppii elämään. Siitä tulee ystävä, rinnalla kulkija. Surun kohtaamiseen ja tapahtuneen käsittelemiseen voit saada apua ja voimavaroja mentaalivalmennuksesta. Rentoutumalla saat levätä hetken ja löydät mielestäsi uusia voimavaroja tuleviin päiviin ja asian käsittelemiseen. Mielestäsi voit löytää myös armon itsellesi ja lähteneelle.

 

'Lensi lintu valkoinen siiveniskuin hiljaisin. Kutsun kuuli, mukaan nouti, valoon saattoi väsyneen.'